Kevät on mennyt vähäisesti aikaan saaden, mutta tässä viime viikkoina rutistin sitten urakalla kasaan paljon itsetehtyä vihkitilaisuuteemme. Alusta alkaen oli selvää, etten usean yhteisessä asunnossa jaetun vuoden jälkeen halua pukeutua valkoiseen, kun se väri ei yksinkertaisesti ole minua varten. Päädyin tummanruskeaan dupion-silkkiin, jota ostin 3 metrin palan Stokkan hulluilta päiviltä palalaarista.

Luonnostelin pukua pitkin kevättä. Kehittely lähti tuosta vasemman puoleisesta joskus maaliskuussa ja eteni oikeanpuoleiseen kevään kuluessa ja toteutus oli sitten jotain tuolta väliltä ja vähän sinnepäin.

Koitin etsiä kaavoja, mutta mitään sopivaa ja mielikuviani vastaavaa ei löytynyt ja piirsin melkoisella riskillä, huomioiden hyvin vähäisen ompelu- ja kaavoituskokemukseni, summittaisesti jossain Suuressa Käsitytölehdessä olleen lavatanssimekon kaavat, jotta saisin jonkinlaisen pohjan yläosan muodoille. Lopputulos on hyvin kaukana alkuperäisestä mallista, jossa puku oli lantiolle saakka istuva. Minun mallini muokkautui empirelinjaiseksi. 
Vihkitilaisuuden sattuminen keväälle ja jonkun työkaverini tuomat omenapuun oksat, jotka puhkesivat sisällä kukkaan, inspiroivat minut haluamaan omenakukan tyylisiä valkoisia kukkia puvun koristukseksi. Kukkien toteutuksessa meinasi käydä huonosti, kun aika vain valui johonkin. Onneksi Johanna tuli apuun ja valjasti myös "käden vääntö" -kerholaiset kukkia huovuttamaan ja lopulta vielä muutaman muunkin yhteisen ystävämme. Yhteisvoimin saatiin noin 100 kukkaa huovutettua. Suuret kiitokset siis apureille!

"ELISABET"
Kangas: dupion-silkkiä
Kukat: märkähuovutettua merinovillaa ja silkkiä
Puku on malliltaan melko Elisabeth Bennetmäinen (ylpeys ja ennakkoluulo), eli rinnus on tiukka ja hyvinkin antoisa ja alaosa sitten vähän löysempi ja armollinen.

Hiuksiin laitettiin 4 samanlaista huovutettua kukkaa kuin puvun kukat. Niistä ei tullut sitten otettua yhtään kuvaa ainakaan omalla kameralla. Toivottavasti jonkun toisen ottamissa kuvissa vilahtaisivat.

Puvun seuraksi ja alleja peittämään oli sitten se edellisessä postauksessa esittelemäni "Onnenlehti"-huivi.

"ETEERISEN VALKOINEN"
Onnenlehti -huivi

Korunkin vääntelin itse telkkaria katsoessani. Koruun on käytetty kahden kokoisia makeanvedenhelmiä hajonneesta helminauhasta ja korujen tekoa varten ostamastani nauhasta. Helmet on liitetty toisiinsa hopealangasta väännetyillä korupiikeillä. Lisäksi muutamaan "piikkiin" liitin helmen molemmin puolin pienet hopeahelmet. Lopputulos on kevyempi kuin perinteisesti solmitussa helminauhassa.

"VESIHELMI"
Makeanveden helmiä ja hopeaa
Helminauha menee sopivasti kaksinkerroin kaulalle. Sitä voi myös pitää yksinkertaisena, jonkin sopivan asun kanssa.

Kaiken väkertelyn vuoksi aika ei tahtonut riittää ihan kaikkeen ja kukat meinasivat jäädä kokonaan hankkimatta. Varsinkin, kun kukkakauppa, jonne menin kukkia ensin tilaamaan jopa viikkoa ennen tilaisuuttamme, ei suostunut myymään niitä äitienpäivä kiireissään. Perjantai-iltana sitten viimeisten ruokaostosten lomassa sain piipahdettua Sellon kukkakaupassa ja ostettua kimpun, jota sitten käytin hääkimppuna ja pöytäkoristeena. Ja parasta oli, että jättämällä asian totaalisen viimetippaan sain juuri sitä mitä halusin - huolettoman valkovoittoisen kimpun, eikä mitään turhaa pönötystä.

Jaloleinikkejä ja jotain vihreää.

Keväinen päivämme oli niin hektinen, että valokuvaus jäi harmillisen vähälle huomiolle ja hyviä kuvia puvusta ei oikein löytynyt niiden muutaman kuvan, jotka satuttiin ottamaan, joukosta.  Mutta kokonaisuudessaan nämä kaikki näyttivät tältä:

 Ja sääkin suosi ihanaa päiväämme!
Kuvasta ei harmillisesti käy ilmi todella onnistunut kaula-aukon muotoilu eikä oikein tuo yläosan täydellinen istuvuuskaan, jotka saavutin monella sovituskerralla ja millin sieltä täältä sisään ottamalla ja purkamalla.

Vihkitilaisuuden kruunasi, tietenkin itse tahtomisten lisäksi, mieheni kuoron kvartetti ja kaksi ihanaa kappaletta: koko seurusteluaikamme suosikkikappaleeni "Kevätlaulu" ja ruotsinkielinen "Kristallen den fina".

Kvartettiesitys vihkitilaisuudessa Kannelmäen kirkossa.

Ompelu-, neulonta- ja korutöiden lisäksi väkersin itse juhlaan elämäni ensimmäisen pullakranssin sekä kranssin keskelle elämäni ensimmäiset lusikkaleivät. Molemmat onnistuivat yli odotusten. Ja kyllä vähän harmittaa, että tätä suomalaisperinteistä herkkuasetelmaa ei tullut kuvattua.

Kevät se tuli taas melkein huomaamatta. Helmikuun alussa visioin vihreästä kevättakista, keltaisesta pitsihuivista ja siihen sopivista hansikkaista. Pitsihuivin ehdin toteuttaa, sehän syntyy siinä telkkaria katsoessa, niin ei tarvitse paljoa vaivautua. Ne muut toteutuu ehkä jonain toisena vuonna, tai eivät koskaan, koska ensi vuonna visioin todennäköisesti taas jostain ihan muusta!

Swallowtail Shawl
Ohje: Interweave Knits, fall 2006
Lanka: Ohutta Pirkkaa
Puikot: ehkä 4,5 mm
Huom: Yksi lemppariohjeistani ja huivikin on ollut jo paljolla käytöllä! Ja ihan itselläni.

Kevät tuo tullessaan jotain muutakin jänskää kuin auringon. Tästä innostuneena nitkuttelin ihan ehdottomalla lemppariohjeellani valkoista ja eteeristä.

Onnenlehti huivi
Ohje: Mielitty
Lanka: Viime kesänä Japanista ostettua Avrilin (Habu) villa-silkkisekoitetta
Puikot: olisiko olleet 3,5
Huom! Onnenlehti -huivi on ehdoton lempparini. Lopputulos on aina yhtä ihastuttava ja sopivan pelkistetty. Taustalla häämöttää kesäinen koivumetsä (meidän keittiön tapetti)

Koska tämä on niin ihana, ansaitsee se tulla esitetyksi useassa kuvassa!

Kuin kesäinen pilvenutu!
Ja paras kuulemani kommentti tästä tuli miespuoliselta vappuvieraaltamme: "Tosi hieno, mitä tää on, vähän kuin pitsiä, mutta eikö pitsi ole sellaista kovaa?"

Muuta neuleiden saralta tähän kevääseen ei oikein olekaan mahtunut. Mutta koti alkaa vihdoin näyttää kodilta ja sen vaatimaa käsityötä saatan vielä jossain välissä esitelläkin.

Jotain vihreää...

... ja pitsistä löytyy laatikosta.

Avattuna kokomittaansa se on Lankakomeron Terttu II huivi. Kiitoksia siis ohjeesta. Hieman muuntelin reunusta alkuperäisestä ohjeesta, mutta muuten pyrin noudattamaan orjallisesti ohjetta.

Lankana on käyetty Wetterhoffin Veera-lankaa, joka oli äärimmäisen ohutta ja jonka neulominen oli myöskin melkoista.

Enpä ole viimeaikoina kamalasti saanut valmista. Kaikkea pientä räveltänyt kyllä. Kesälomamatkalla tein kuitenkin suuren paineen alaisena kesähäitä varten huivin peittämään allejani. Vähemmän kesäistä on tosin huivin väri, ensimmäinen musta neuleeni.

Lanka: Musta rohdinpellava
Puikot: 3,5 mm
Ohje: Interweave Knitsin flowerbasket shawl
Huom: Rohdinpellavan neulominen on kamalaa, varsinkin kuumassa, kun nöyhtä tarttuu ihoon ja jää siihen kutittamaan.

Huivi oli kuitenkin väristään huolimatta mukavan kevyt ja vilpoisa lämpimällä ja aurinkoisella säälläkin. Ja valmistui häitä edeltävänä yönä noin klo 2.

Ja matka, jolla suurin osa huivista neulottiin, suuntautui Japaniin. 11 päivää suurkaupunkien melskeessä oli ihanaa ja samalla äärettömän raskasta. Seuraavalla matkalla pitää muistaa, ettei vaatteita tarvitse ottaa ihan kamalasti, kaikki mahdolliset matkat kannattaa mennä metrolla tai junalla, kävellä saa silti ihan riittävästi.

Vaikka en kamalan tarkasti ollutkaan suunnitellut matkaa käsityötarvikkeet mielessä, niin pariin kauppaan sentään poikkesimme. Tokiossa johonkin tavarataloon, jossa oli paljon kirjoja ja paljon lankoja, mutta jotenkin epämieluisasti esillä. Lisäksi ihanaan Avrilin puotiin, jossa oli suuren suuri alelaari, josta mukaan tarttui pari vyyhteä epätavallisia värejä ja materiaaleja.

Kiotossa Kioton aseman alla olevalla ostarilla oli pieni ja soma puoti, josta lähti mukaan muutama kerä Noron lankoja ja Perulaista alpacaa mustana. Lisäksi aivan ilman ennakkotietoa Kioto Towerin alakerrasta löytyi askartelu/käsityöpuoti, josta löysin koko matkan etsimäni Temari-pallo -kirjan. Ja sokerina pohjalle toinen Avrilin myymälä jossain ostoskatujen tuntumassa. 

Avril puoti Kiotossa.

Pussillinen Avrillin villa- ja silkkilankoja suoraan Kiotosta.

Lankojen lisäksi raahasin kotiin 10 kpl halpoja ja summan mutikassa kirjakaupan hyllystä vedettyjä japaninkielisiä käsityöaiheisia teoksia. Neulomisen saralta löysin harmillisen vähän kirjoja, mutta olihan siellä sitten senkin edestä kaikkea muuta.

Ja käsityöjuttujen lisäksi nähtävää oli ihan kaikilla elämän saroilla. Siitä esimerkkinä mielenkiintoiset liikenneratkaisut, vaikka lomalla olinkin, ei sitä ammattiaan voi kokonaan unohtaa.

Miksei suomessa ole diagonaaleja suojateitä?

Eli oikeastaan ylistystä taas yhdelle Mielittyn huiviohjeista, Nuolitanssille!

Vihdoinkin sain kuvattua äidilleni joululahjaksi neulomani huivin. Ohjeena käytin siis Mielittyn Nuolitanssihuivin ohjetta ja jälleen syntyi todellinen kaunotar.

Huivi on neulottu itse krapin, punapuun, kokenillin ja sipulinkuorten jälkiliemessä värjätystä tumman harmaasta Virtain villan yksisäikeisestä villalangasta. Puikkojen koko oli muistaakseni 4mm.

Mielestäni Mielittyn huivit ovat omiaan kasvivärjätylle yksisäikeiselle langalle. Mallit ovat jotenkin riittävän yksinkertaisia, että sekä kasvivärjätyn langan kauniit sävyt että mallien hienostuneisuus pääsevät esille.

Mallikuviossa on riittävän paljon tasaista ja yhteneistä pintaa, että kasvivärjätyn langan vivahteet pääsevät oikeuksiinsa.

Tänä kesänä neuloin ehdottomasti kauneimman työni. Ja koska se on kaunein, ansaitsee se ihan oman postauksen, eikä sitä voinut sotkea mm. lomalangoista kertovaan juttuun.

Kaunein neulomukseni on Mielittyn kehittelemä ja ohjeistama onnenlehti-huivi, jolle kuvat eivät tosiaan tee oikeutta. Aikaisemminkin olen ohjetta katsellut, mutta jotenkin se ei ole sytyttänyt. Nytkin valitsin sen lähinnä siksi, että se vaikutti riittävän selkeälinjaiselta ja vähiten pikkusievältä pitsihuivilta. Ja yllätys, että  tuloksena syntyi todellinen kaunotar, oli suuri. Eikä siis sillä, etteikö muiden neulomat huivit olisi olleet kauniita, mutta kuvat eivät vain ole tehneet mallille oikeutta, eivätkä siis tee nytkään.

Lanka: Virtain villan yksinkertainen kertaamaton villalanka, jonka olen värjännyt sipulinkuorilla
Puikot: 3,5 mm
Ohje: Mielitty, onnenlehti-huivi
Kommentit: Aivan ihanan kevyt ja silti peittävä.

Huivin neuloin lahjaksi tädilleni, joka pyysi jotain pitsihuivia tuosta nimenomaisesta itse värjäämästäni langasta. Huivin piti lähteä 50-vuotislahjaksi ensi vuoden puolella, mutta täti saa huivinsa jo tässä ihan pian, koska mitä turhaan tätä panttaamaan.

Huivista tuli mukavan iso ja uskon, että se lämmittää mukavasti kylmillä syys- ja talvisäillä.

Niin, tämä on vaan ihana, kiitokset Mielittylle ohjeesta, aion käyttää sitä vastakin.