TÄMÄ EI SITTEN KIINNOSTA VARMAAN KETÄÄN, MUTTA MARISENPA SILTI! 

Otsikon toteamuksen sain kuulla, kun aloitin työt kolme vuotta sitten Tiehallinnon Uudenmaan tiepiirissä. Ne lausui koko työuransa  kyseisessä talossa tehnyt työkaverini, jonka kuullen valittelin työnantajan erittäin vanhanaikaista työaikapolitiikkaa ja mm. etätyömahdottomuutta. Kolme vuotta sitten minua ahdisti, kun uudelle työntekijälle tehtiin heti selväksi erilaisten sääntöjen ja määräysten avulla, että työnantaja ei jousta lainkaan ja kaikesta viestinnästä kuulsi työnantajan asenne, että työntekijä pyrkii joka tapauksessa huijaamaan. Kaikki säännöt ja määräykset on tosiaan laadittu siten, että mieluumin kielletään kuin sallitaan mitään ja asia kerrotaan mahdollisimman koruttomasti. Tulin nykyiseen työpaikkaani aivan erilaisesta työkulttuurista, jossa sekä työnantaja että työntekijä joustivat ja esimiehet olivat enemmänkin mentoreita kuin puoli jumalia. Kieltämättä oli vaikea tottua johtajakeskeiseen työympäristöön ja kulttuuriin, jonka olin kuvitellut jääneen pois käytöstä jo ennen syntymääni.   

Nyt kolmen vuoden päästä, kun työnantajani on käynyt läpi massiivisen ja järjettömän kireällä aikataululla toteutetun täysin vailla järkevyyttä olevan mullistuksen ja muuttunut Uudenmaan ELY-keskukseksi, ei mikään noista työnantajan työntekijää kohtaan ilmaisemista epäluottamusasenteista tai sen puoleen työajan joustamattomuuksista ole muuttunut, mutta itse olen niihin tottunut. Ja asenne on lähinnä se, että niin kauan kuin työnantaja ei jousta, ei tarvitse työntekijänkään joustaa. En usko edelleenkään, että kumpikaan osapuoli saa tässä parasta työtulosta aikaan, mutta olen ymmärtänyt, että minun työnantajani nyt vain on tällainen ja minun mielipiteelläni ei ole tässä asiassa mitään merkitystä. Joten laulelen siis sen lauluja kenen leipää syön.

Mutta miten pikälle tuo leivän maksajan laulujen laulelun voidaan olettaa menevän? Tänään meille, henkilöstölle, tuli kutsu, toki höystettynä sanoilla "poissa saa olla vain erityisistä syistä esimiehen antamalla luvalla", työntekijöiden työhyvinvointipäivään. Tilaisuus pidetään Fur Center -nimisessä paikassa. Työkaverini havahtui heti tuohon turkis -sanaan ja googlasi paikan. Kävi ilmi, että kyseessä on Turkistuottajien ylläpitämä paikka Vantaalla. Työnantajani, jonka tehtävä ennen oli ainoastaan ylläpitää Uudenmaan alueen yleistä tieverkkoa ja nykyään tuon lisäksi huolehtia ympäristöasioista sekä elinkeinoasioista ja joka tällä hetkellä työllistää 300-500 henkilöä, tukee siis tänä päivänä Turkisteollisuutta järjestemällä pakollisen henkilöstötilaisuuden tämän teollisuuden alan tiloissa. Ja tämän työnantajan lauluja minun tulisi siis jatkossakin laulella?!

Vaikka en mikään kettutyttö olekaan, syön lihaa, käytän nahkakenkiä ja neulon villalangasta, niin johonkinhan se raja on kuitenkin vedettävä. Minusta turkisten tuotanto nyt vaan on nykymaailmassa täysin tarpeetonta ja turhaa. Jos joku haluaa itselleen turkin ostaa, se on hänen omallatunnollaan ja häpeänsä, minä en kuitenkaan siihen halua osallistua millään tavalla. Ja työnantaja, vaikka sen leipää syönkin, ei vaan mielestäni voi pakottaa työntekijöitään kannattamaan Turkistuottajia suoraan tai välillisesti.Eikä myöskään ole kohtuullista, että siihen tukemiseen käytetään meidän kaikkien verorahoja. Sillä valtiohan se kuitenkin on minun työnantajani ja kaikki raha, mitä työnantajani käyttää, on meidän kaikkien verorahoja.

Kuvat eivät liity juttuun mitenkään, mutta ovat mieheni ottamia, kauniita ja kertovat tästä etelän eriskummallisesta talvesta!

Tänä vuonna tajusin ottaa lomaa joulusta loppiaiseen. Ja ainakin tähän mennessä on tullut tarpeeseen. Kaikenlaista oli mielessä, mitä aion lomallani tehdä, mutta totuus on, että tähän mennessä loma on mennyt ollessa ja nukkuessa ja todennäköisesti näin on ihan hyväkin. Vaikka tietenkin loma tuntuisi hyödykkäämmältä, jos jotain saisi aikaiseksi. Toisaalta kuitenkin olen ollut selvästi tämän lötköilyn tarpeessa.

Ennen joulua koitin tänä vuonna tehdä kummilasten joululahjojen lisäksi myös joulukoristeita ja jouluntunnelmaa meille kotiin ja ehkä vähän muidenkin iloksi.

Astia, jossa männynoksa on, on tehty paperi-kipsimassasta ja pintaan on ripoteltu paperisilppua työn ollessa vielä märkä.
Asetelman idea on saatu Divaani-lehden marraskuussa ilmestyneestä numerosta
Pallot ovat Pentikin kultaiset lasipallot ja kynttilän pidike kirpparilta.

Innostuin Divaani-lehdessä olleista jouluoksa-asetelmista ja olisin voinut ottaa meille ne kaikki. Jussi kuitenkin haluaa joulukuusen ja koska tilaa on rajoitetusti päädyin kaikista asetelmista erittäin Kivihakamaisesti männynoksaan. Lehdessä oksa oli aseteltu aivan upeaan vaasiin, jonka hintakin taitaa olla melkoinen ja koska meiltä ei kotoa löytynyt mitään riittävän graafista ja yksinkertaisen valkoista maljaa, päädyin eräänä sunnuntaina tekemään paperimassaa kotioloissa. Se sujuikin yllättävän siististi. Otin työpaikalta silppurista valmiiksi silputtua paperia, liotin sitä muutaman tunnin lämpimässä vedessä, jonka jälkeen paperi oli mössööntynyt. Puristelin liiat vedes pois, sotkin joukkoon muutaman ruokalusikallisen tapettiliisteriä ja hetken mielijohteesta vielä muutaman lusikallisen kipsijauhoa. Ajattelin, että kipsi tekisi pinnasta utuisemman ja tasaisemmat. No se ei ehkä sitä tehnyt, mutta eipä siitä nähdäkseni mitään haittaakaan ollut. Surruuttelin mössöä hieman sauvasekoittimella. Seuraava ongelma oli sopivan muotin löytäminen. Harkitsin jo Strömsön tapaan lumen päälle askarointia, mutta en ole ulkoilmaihminen, joten piti keksiä muuta. Vuorasin pienen keltaisen pilatespalloni, joka on ollut viimeaikoina kovin vähällä käytöllä, runsaalla sanomalehdellä ja kietaisin viimeiseksi kerrokseksi vielä elmukelmua. Sitten vaan taputtelin ja painelin paperimassaa palloni ympärille kulhon muotoon ja mutoilin hieman ulospäin leviävän reunuksen ja ripottelin saksilla leikkelemääni monistesilppua pintaan sinne tänne. Annoin teoksen kuivaa yön yli pallon päällä ja tämän jälkeen irrotin sen pallosta ja annoin kuivumisen jatkua vielä pari päivää patterin päällä olevalla ikkunalaudalla. Lopuksi leikkasin saksilla reunuksen tasaiseksi. Kulho pitäisi varmaan vielä käsitellä jollain lakalla tai vastaavalla, niin sen kosteudenkestävyys paranisi ja paperisilppu pysyisi paremmin pinnassa. Sitä en kuitenkaan ole tehnyt. Oksa on kulhon sisällä matalassa lasipurkissa ja lasipurkin ympärille on kiedottu sellaiset jalkojen ympärille tarralla kiinnitettävät irtopainot, jotta teos pysyy pystyssä.

Paperimassan ylijäämästä mutoilin sydämiä piparimuottien sisälle ja ripottelin jälleen pinnalle sanomalehtisilppua.
Taempaan sydämeen sain idean jonkun vuoden "joulu maalla" -lehdestä. Leikkelin sanomalehdistä, monistepaperista, rypistetystä silkkipaperista, voipaperista ja satunnaisista valkoisista paperilappusista piparimuotin avulla sydämenmuotoisia paloja ja ompelin ne keskeltä yhteen. 
Näitä koristeita ripustin makuuhuoneen verhotankoon ja jakelin lahjaksi sekä joulukortteina. 

Nämä itsetehdyt paperiaskartelut sopivat meidän kotiimme paremmin kuin esimerkiksi edellisessä jutussa ollut joulukuusi koristeineen. Mutta toisaalta joulukuusi on kuitenkin se paras juttu ja joulun tunnelman tuoja. Lahjojen lisäksi, sillä minä pidän ihan oikeasti lahjojen saamisesta ja antamisesta! Tänä vuonna sain aivan erityisen ihania ja onnistuneita lahjoja.

Anopilta aivan älyttömän ihanat Marimekon ruskeat Kaivo -lakanat, jotka tosin kutittavat vielä uutuuttaan vaikka ne kerran jo pesin...
Jussilta todella toivotun Addin puikkosetin, mitenköhän hän osasikaan...
Ystäviltä keittiötarvikkeita, keittokirjan, saippuaa (ties mihin tarkoitukseen ;), itsetehtyjä koristeita, ihan parhaita Lushin kylpytuotteita jne...

Äidiltä ja siskolta sattumalta samanlaisia Arabian Runo-sarjan lautasia...
Jussilta ihania suklaita...

Ja ihan paras kaikista Jussilta sain myös Vilman tekemän Lucid and Just rannekorun...

Olin siis ilmeisesti tänä kuluvana vuonna melko kiltti, koska lahjoja tuli valtaisasti ja ne olivat ihania. Onneksi annoin itsekin edes jotain, vaikka pakko myöntää, että tänä vuonna luovuus ja innovaatio lahjojen suhteen oli pahasti hukassa ja aikakin loppui pahasti kesken.

Kaiken tohinan keskellä joulu pääsi taas tänä vuonna yllättämään. Ja tällä kertaa tohina johti siihen, että omatekoiset lahjat jäivät ihan minimiin. Ainoastaan kummilapset saivat niitä tänä vuonna. Mutta ehkä on ihan hyvä näin, koska kun muutama vuosi on vierähtänyt, kummilapset eivät ehkä ilahdu ikihyvikseen kummitädin pehmeistä paketeista.

"Pikkuveli" 1-vuotiaan koko
Ohje: Villapeikko
Langat: Vihreä Drops Karisma 100% villa, Ruskea Drops Merino 100% merinoa, Oranssi en muista mitä merinoa kumminkin ja saman paksuista kuin edelliset...
Puikot: Ohjeen mukaiset
Huom: Minulla oli visio väreistä ja koska en löytänyt niitä lankakaupasta oikeita värejä saman laadun ja merkin alta tein tällaisen hätävarasekoitusratkaisun, toimi ainakin neuloessa. Jätin ohjeen kirjoneuleosuuden pois, koska tein pienimmän koon ja se olisi mielestäni ollut vähän liikaa.

Neuleen kanssa tuli mahdoton kiire. Aloitin sitä kyllä hyvissä ajoin, mutta jostain syystä neulominen jäi ja pakersin takkia vielä ihan viime minuuteilla. Napit ompelin lahjanluovutusmatkalla bussissa. Lopputulos on mielestäni aivan ihana. Mutta neulominen ei jostain syystä ollut lainkaan nautinto. Jotenkin ohjeen seuraaminen oli kamalan hankalaa ja kaikki pienet nyanssit ohjeessa vaativat ehkä vähän liikaa, kun olen tottunut noudattamaan ohjeita sinnepäin. Sinänsä jännä, että koin ohjeen hieman epämiellyttäväksi, koska ohjeessa ei sinänsä ollut minulle mitään uutta. Lisäksi harmittelin, että myös tässä mallissa nappilista, se puoli johon napit ommellaan, muodostui liiankin napakaksi. Jos olisin ehtinyt, olisin purkanut sen ja poiminut kenties silmukan jokaiselta kerrokselta 2 silmukkaa 3 kohden sijaan. Sen sijaan napinläpilistasta tuli juuri sopiva. Myös kaulau-aukko näytti minusta valmiissa työssä jotenkin liian ahtaalta. Voi johtua siitä, etten itse tykkää yhtään vaatteissa, joissa on tiukka ja korkea kaulus.

Pikkuveli (ilman nappeja, jotka siis ommeltiin bussimatkalla)

Lisäksi kummipoika sai "lentäjän lakin", jonka toteutin samalla ohjeella kuin kummitytön vastaavan, mutta beigen ja ruskean väreissä ja kiiltävillä "lentäjän lakkiin sopivilla napeilla", kelta-vihreät villasukat ja Metsolan vihreät retroverkkarit. En saanut näistä otettua lainkaan kuvia, vaikka toisin kuin villatakki, ne ovat olleet valmiina jo lokakuussa. Nämä pehmeät jutut pakkasin myyräkuosiseen pahvisalkkuun.

Kummityttö sai jälleen vaaleanpunaista... Jotenkin on niin ihana tehdä sellaisia söpöjä juttuja nyt, kun on joku jolle niitä voi ja kuuluu tehdä. Täytyy vaan toivoa, että vanhempia nämä "tyttösöpöt" jutut eivät haittaa.

Sammakko
Ohje: Drops Design
Lanka: Drops Alpaca vaaleanpunainen ja vihreä
Napit: nallenapit Porvoosta
Puikot: Ohjeen mukaiset
Huom: Kiva ja helppo neuloa

Tätä neuletta oli kiva ja helppo neuloa telkkaria katsoessa. Aikaahan se vei, kun lanka oli ohutta ja puikot samoin. Toisin kuin "pikkuveljessä" tässä kaula-aukko jäi turhankin isoksi ja mietin, että noinkohan se pysyy vauvan päällä lainkaan. Mietin myös alpacca langan soveltuvuutta vauvan neuleeseen. Sitä ei taida voida pestä koneessa? ja se kutittaa ainakin minua. Lapsena en missään tapauksessa olisi suostunut pitämään tämän tuntuisia vaatteita pistelyn ja kutituksen vuoksi. Mutta ehkä puolivuotias vauva ei vielä tunne asioita tällä tavalla?

Villatakin lisäksi kummityttö sai retromekon. Tekijän kortti pilkistää kaula-aukosta, muttan en nyt millään muista yrityksen nimeä. Näitä olen kuitenkin kuolannut Kiseleffin talossa jo vuosia. Nyt sain sen sitten ostaa. Tosin Kiseleffin talon sijaan tein ostoksia Naisten joulumessuilla Wanhassa satamassa.

Myös saamani joululahjat olivat ihania, niistä ehkä myöhemmin lisää, kunhan kuvaaja kerkiää. Joulun vietto jatkuu nyt ruokaisissa merkeissä ja lepäillen.

Löysin aivan mahtavan blogin: Parolan asema. Blogin asenne ja henki on todella kohdillaan nettimaailmaan. Asemalaiset kertovat omista puuhasteluistaan ja tekemisistään ja jakavat hyvät vinkkinsä lukijoidensa kanssa. Ainakin tähän saakka blogista on puuttunut kokonaan se erityisesti joillekin kässäblogeille ominainen "mun ideat ja mun mallit" ja jatkuva tekijänoikeuksista vouhkaaminen. Blogin pitäjä pitää julkista blogia ja oikeasti jakaa ideoitaan lukijoilleen ja ainakin toistaiseksi tosiaan ilman sen kummempaa vouhotusta. On sitten ihan eriasia, että osaavatko lukijat toteuttaa edes ohjeistettuna yhtä hienoja juttuja...

Parolan asema on pelastunut myös joulunodotukseni. Tänä vuonna jäi kalenterit ostamatta, mutta jopa suklaa kalenteria parempaa on ollut Parolan aseman joulukalenteri. Kalenterin luukuista 9. ja 10. paljastuneilla ohjeilla olen minäkin päässyt askartelemaan joulupaketteihin ihan uudenlaisia koristeita.

Tänä vuonna ainakin osaa joulupaketeistani koristaa sifongista ja organtsasta tehty kukkanen.

Tarvikkeet: sininen sifonki ja siniset siemenhelmet.
Ohje: Parolan aseman joulukalenterin luukku 9
Huom: Joulun jälkeen paketin saaja voi pujottaa kukan hiuksiinsa, se on nimittäin kiinnitetty pinniin.

Parolan asemalla käytettyjen sifongin ja taftin lisäksi käytin organtsaa. Päättelin, että se todennäköisesti käyttäytyy samalla tavalla kuin kaksi edellämainittua materiaalia. Ja niinhän se käyttäytyikin. Sulaminen tapahtui ehkä hiukan nopeammin ja rajummin.

Materiaalit: Valkoinen sifonki ja merenvihreä organza, pienet hopeanväriset helmet ja pinni.

Ostin kukkien tekemistä varten oikein pitkäkärkisen sytkärinkin, joka on kai tarkoitettu esim. takan sytyttämiseen. Sytyttimen polttoaine ei vaan riittänyt kovin pitkälle. Kaupunkilaisena ja äärettömän vähän tulen kanssa tekemisissä olleena en ole vielä keksinyt mistä ja miten sytytin täytetään ja mistä sytyttimen täytteeksi käytettävää ainetta saa. Joten suurin osa kukistani on tehty kynttilän liekillä kärventelemällä. Tulos ei ehkä mm. siksi ole kaikin osin lähellekään Parolan asemalaisten tekemisten veroista.

Materiaalit: luonnonvalkoinen sifonkin ja luonnonvalkoinen organtsa sekä pienet helmet.
Huom: Minun kukkani ei ole aivan niin puhdas ja herkkä kuin olisin toivonut. Liekki poltti valkoisen sifongin osin hieman likaisen kellertäväksi. Mutta ehkä harjoitus tekisi tässäkin mestariksi...

Näiden kukkien lisäksi olen tehnyt yllättäen jälleen pääasiassa vauvanvaatteita kummilapsosilleni. Mutta niistä sitten joulun jälkeen, kun pukki on käynyt, lisää.

Nykyään ei ehdi neuloa kuin lahjoja! Ja harvoin lahjoista ehtii edes ottaa kunnon kuvia, kun ne tulee tehtyä enempi tai vähempi viimetipassa. Siksipä jatkuu edelleen teema "ristiäislahja". Lusikkakorun lisäksi kimpussakin näkyi muutama muukin itse tehty osio:

Lentäjänlakki
Ohje: Moda-lehti 1/2007
Lanka: Sublime baby cashmere valkoinen ja vaaleanpunainen
Napit: nappikätköstä, eikös olekin ihanaiset?
Muuta: Tästä mallista on kuultu vain hyvää pientenlasten vanhemmilta, joten ilmeisen toimiva malli, se tyttömalli ei niin sytyttänyt kuin tämä lentäjämalli.

Perusvillikset
Ohje: Novita
Lanka: Novita wool, itseraidoittuva

Pyykkipäivä -kortti
Idea: Sinellin mallikorteissa oli toteutettu vastaava sukkakuvioilla
Muuta: Eikös vauvaperheessä ole ainainen pyykkipäivä?

Itsetehtyjen kovien ja pehmeiden asioiden lisäksi halusimme toteuttaa lahjassamme myös sitä kummin tehtävään kuuluvaa (hengellistä)kasvatusta jo heti ristiäislahjassa. Onhan se liikennekasvatuskin mitä suurimmassa määrin henkistäkasvatusta, eikö? Vain pölkkypää ei käytä kypärää!

Ipanapa liikenteessä -levy
Muuta: mm. Liikenneturvan ja Tiehallinnon tukema lasten liikennevalistus/kasvatus pläjäys, jossa on loistavasti sanoitettuja ja hyvää sanomaa sisältäviä lastenlauluja. SUOSITTELEN!

Edellisestä kirjoituksesta jatkuen:

Lahjakimppu sisälsi kimpussa näkyneiden neuleiden lisäksi varsinaisena kummilahjanamme Katrin esimerkistä apinoidun kummilusikan. Itse tosin kannatan ihan niitä perinteisiäkin kummilusikoita ja sylikummina ollessani olen sellaisen itsekin antanut. Olen kuitenkin ajatellut, että kummilusikka on nimeomaan sylikummin lahja kummilapselle, joten tällä kertaa se ei tullut kyseeseen. Löysin tavaroitani tonkiessani yhden hopeisen t-lusikan (äiti, kun ei suostu omiaan minulle askarteluihin luovuttaa), joka on ajautunut jostain työpaikalla toimistotavaroiden joukkoon.

Sahasin lusikasta sen varren "hienon osa" myöhempää käyttöä varten ja muokkasin tuosta lusikan pesäosasta meidän kummilahjan.

"Joutsenlampi"
Materiaalit: T-lusikan pesä, makeanveden helmiä, hopeinen korupiikki, hopealangasta sahattuja rengas, kultasepän liikkeestä ostettu palleroketju.

Kimppua ja säilytystä varten pistin "Joutsenlammen" pieneen Sinellistä ostamaani korurasiaan, jonka päällystin japanilaisella origamipaperilla ja sisustin suomenlampaan villalla.

Lusikka muuttui koruksi varren kuvioiden poistamisen jälkeen jäljelle jääneen varrenosan taipuessa ikään kuin joutsenen kaulaksi ja ketjun ripustuslenkiksi. Hioin lusikan pesän takaosan, varren sekä lusikan reunat edestä mieheni tuikitarpeellisella merkkauskynälaitteella ja sen jälkeen vielä hienolla hiekkapaperilla. Pujottelin korpiikkiin 3 makeanveden helmeä ja kiinnitin sen hopearenkaalla varteen. Koska lusikka oli lähes käyttämätön ja ilmeisen uusi, jätin lusikan pesän sisäpuolen kiitäväksi. Harmillisesti korun takaosan hionta jäi kuvaamatta, mutta ehkä varren hionnasta saa kuvan siitä, miltä takaosa näyttää.

Joutsenlampi lähikuvassa.

Miehestäni ja minusta tuli suloisen pikku pirpanan kummeja viikonloppuna. Lahjapaketin sijaan kokosin lahjat ja ristiäiskukat kimpuksi.

Kimpussa on viisautta tuomaan gerberoita ja kauden väreissä pihapiiristä kerättyjä ruskan värjäämiä vaahteran lehtiä. Kukkien ja lehtien väliin on siroteltu pieniä lahjoja kummitytöllemme.

Idean tällaisesta kimpusta sain kesälomamatkalta Andorrasta, jossa näin kukkakaupassa "lahjakimppuja", joita oli tehty erilaisiin teemoihin sopiviksi. Tuparikimpusta sojotti haarukoita ja vauvakimpusta vaaleanpunaisia tai sinisiä vauvantavaroita.

Meidän ristiäiskimpussa on vaaleanpunaiset sukat, lentäjänlakki, kasvatuksellinen lastenlaululevy sekä kummilahja.

Kotiuduttamme ristiäisistä mieheni, joka sai ensimmäisen kummilapsensa, totesi että kummityttömme on kyllä kaikkein suloisin lapsi, koska onhan kyseessä hänen kummilapsensa. Ihanasti sanottu ja ei varmasti kovin kaukana totuudesta muutenkaan!

Meiltä töistä jäi eläkkeelle ehkä yksi maailman parhaista työkavereista. Hyvälle tyypille, piti keksiä lahja. Käsityöihmisenä sitä haluaa aina antaa jotain itsetehtyä, varsinkin juuri niille hyville tyypeille. Pähkäiltyäni ja luovuttuani jo melkein ajatuksestakin keksin, mitä voisin tehdä.

Mikäs sopisikaan nasevammin muistoksi U-piiristä kuin Uudenmaan lapaset. Ja sitten pitikin vimmatusti käydä läpi kässälehtiä ja etsiä, että missäs se ohje noihin lapasiin olikaan. Ja kun se sitten löytyi, ei valmis tuote ollutkaan ihan sellainen kuin olin muistellut. Muutamalla värimuutoksella homma kuitenkin toimi. En vaan tiedä, miten olennaisesti ne ohjeen värit kuuluivat tuohon malliin. 

Uudenmaan lapaset
Lanka: Virtain villan 2 säikeinen, luonnon harmaana, indigolla, sipulilla, sudenkäävällä ja krapilla värjättynä erilaisiin pohjaväreihin.
Puikot: 3,5

Lapasten seuraksi neuloin Nancy Bushin Vintage Socks kirjasta sukat yhdellä kirjan Gentlemans Socks mallilla. Koska eläköitynyt työkaverini oli ehdoton herrasmies. 

Gentlemans Socks ja Uudenmaan lapaset
Sukat on neulottu tylsästi seiskaveikan itseraidoittuvalla langalla, koska aika ei yksinkertaisesti riittänyt ohuemmalla langalla neulomiseen. Mutta käynevät hyvin saapassukiksi.

Meidän talonyhtiötä on tänä keväänä riivannut ikävä tapahtumasarja. Joku on katsonut oikeudekseen kerta toisen jälkeen varastaa pihakukat ruukuista juurineen päivineen.

Varkaalle on kelvannut kaikki kukkiva. Vain vihreät kasvit on jätetty rauhaan.

Tämä ilon varas on iskenyt aina öisin ja useaan kertaan kesän aikana varastaen aina talonyhtiömme uudelleen hankkimat ja istuttamat kukat.

Kauniita kukkaruukkuja mullalla...

Jotenkin tällainen varkaus tuntuu erityisen itsekeskeiseltä. Kukat ovat talonyhtiömme pihassa kaikkien noin 60 asukkaan iloksi ja pitkälti myös ohikulkijoita piristämässä. Sama tapahtumaketju on kohdannut useita muitakin Kivihaantien kiinteistöjä. Tuntuu jotenkin uskomattomalta, että joku katsoo hyötyvänsä näistä kukista niin paljon, että hänen kokemansa hyöty peittoaa meidän muiden kokeman menetyksen. Miten kukaan voi tarvita pihakasveja niin kipeästi, että viitsii varastaa ne toisilta kerta toisensa jälkeen?

Alun perin ruukuissa oli orvokkela, markettoja ja pelargonioita. Nyt niissä on halvimpia kukkakaupasta löytyviä kasveja. Tämän kuvan ottamishetkellä jäljellä oli vielä yksi marketta. Nyt sekin on viety ja tilalla on tyhjä ruukku.

Kesäkuun loppupuolella pidettyjen vauvakutsujen viimeinen osa valmistui vauvan synnyttyä. Eli tässä taas lisää näitä vauvajuttuja, vaikka kyllä minä jotain muutakin joskus yritän tehdä kuin vauvanvaatteita ja -tarvikkeita.

Vauvanvaatteiden painamisen testitilkut pääsivät hyötykäyttöön.

Niistä syntyi vauvalle tilkkupeitto, jonka päällä voi köllötellä vaikkapa lattialla.

Peitto on kutakuinkin sopiva Ikean pinnasänkyyn esimerkiksi "päiväpeitoksi".

Materiaalina on kankaanpainannan koetilkut (pellavaa), valkoista lakanakangasta (puuvillaa) ja vaaleanpunaista flanelia (puuvillaa) sekä peiton sisällä levyvanua kaksinkertaisena.

Näin joskus Hesarissa jutun kauheimpien tilkkutöiden kilpailusta jenkkilässä. Kauheimman työn palkinnon voitti tilkkupeitto, jonka tilkut olivat kaikki eri materiaalia eikä tilkkuja oltu etukäteen pesty. Kun valmis työ pestiin, kutistuivat kaikki tilkut eri tavalla ja jo ennestään karmiva tuotos sai vielä lisää rumuutta. Tämän ikuisesti muistavana, pesin kaikki kankaat 40 asteessa ennen peiton ompelua, joten ainakin tuon pesulämpötilan ei pitäisi peittoa kutistaa ei toivotulla tavalla. Ja pesuahan tämä peitto tullee tarvitsemaan, koska myönnän sen olevan hieman epäkäytännöllisen värinen vauvalle ja lattialla pidettäväksi.

Mielestäni tämä tilkkutyö on kyllä ihan kaunis, vaikka en ole mikään tilkkutöiden suuri ystävä. Vauvan peitoksi tämä kuitenkin sopii oikein hyvin. Ompelukin sujui ilman kummempia ongelmia. Ja vauvan äiti vaikutti tyytyväiseltä lopputulokseen.