perjantai, 18. helmikuu 2011

se on loppu ny!

 Ainakin tässä osoitteessa, koska nuo mainokset, joilla toki on hyvä tarkoitus rahoittaa vuodatuksen toimintaa, häiritsevät vaan niin paljon, eivätkä kuulu ainakaan tuossa muodossa esitettyinä omaan blogiini.

Mutta koska bloggaaminen aika-ajoin on ihan kivaa, niin jatkossa nimismiehen kiharat esiintyvät osoitteessa:

 

http://lahiltun.blogspot.com/

 

ja täytyy toivoa, että nämä vanhat kirjoitukset säilyvät täällä, koska en taida jaksaa alkaa niitä siirtää...

torstai, 9. joulukuu 2010

Suklaata...

Tänä syksynä olen tutustunut suklaaseen oikein urakalla. Ensin oli chjokon suklaa tasting sitten Viini-lehden suklaa+viini -tasting ja muutama viikko sitten suklaakonvehtikurssi,  jossa opeteltiin valmistamaan konvehteja ihan itse. Kurssilla tehdyistä konvehdeista tuli niin hienoja, että pakkohan se oli laajentaa omankin keittiön välineistöä muutamilla konvehtien tekovälineillä. Oma välineistöni koostuu parista silikonisesta muotista ja yhdestä (jo hieman kärsineestä) kovasta muovisesta muotista ja digitaalisesta lämpömittarista. 

Valmistin rasiassa pilkottavat konvehdit maitosuklaasta ja tummasta suklaasta. Opettaja suklaakurssillamme sanoi aika lohdullisesti, että konvehdit voi valmistaa juuri siitä suklaasta, josta itse pitää. Omani tein Valrhonan suklaista, mutta voisi niitä tehdä vaikka fazerin sinisestä. 

Ennen muottiin valuttamista suklaa on temperoitu, siihen tarvitsin sitä lämpömittaria. Homma on juuri sopivaa insinöörille, tulee aikalailla fyssan labrat mieleen. Oikeaoppisesti temperointiin tarvittaisi kai jonkinlainen marmorilevy, mutta jos temperoi vain pienen määrän suklaata kerralla (esim. noin 250 g) ei marmoria tarvita, vaan homma hoituu teräskulhon ja erilaisten vesihauteiden avulla ja näillä pakkasilla esim. jäähdyttämällä seosta parvekkeella koko ajan sekoittaen.

Muottiin valuttamisen jälkeen odotellaan pari minuuttia ja käännetään muotit ympäri. Tässä käytettäisi oikeaoppisesti valutusritilää, mutta minä viritin muutaman pitkän neulepuikon kulhon päälle ja valutin suklaat siinä. Muoteista pois valuneen suklaan voi käyttää uudestaan, joten sitä ei kannata heittää pois vaan juurikin valuttaa uutta käyttöä varten johonkin astiaan tai muualle, mistä se on helppo ottaa uusiokäyttöön.

Kun suklaa on valunut pois, muotteihin muodostuu muotin reunoihin jääneestä suklaasta kuppi. Kun nämä kupit ovat jähmettyneet, voidaan niihin pursottaa haluttu täyte. Täytteenä voi käyttää niin ikään melkein mitä vaan, mistä itse tykkää. Omissa konvehdeissani käytin täytteenä seuraavia seoksia:

Mustikkainen:

Valkosuklaata
Paseerattuja mustikoita
sokerisiirappia
suolatonta voita

-> seoksesta tuli melko juokseva ja sitä oli hivenen hankala käsitellä

 

Vadelmainen:

Tummaa suklaata
Paseerattua vadelmaa
Suolatonta voita
(muutama pala valkosuklaata, koska massa oli niin tujun makuista)

-> seoksesta tuli melkoisen jämäkkää

 

Pähkinäinen:

Aleksin Viva Ciabatta -blogista otetulla ohjeella tehtyä pähkinäherkkua pistaaseista
maitosuklaata
suolatonta voita

+ jokaisen konvehdin sisälle yksi kokonainen pistaasi

-> seos piti lusikoida konvehtien sisälle, koska pähkinäherkun rouhe ei tullut pursotin pussin läpi, maitosuklaata olisi voinut olla isommalla konsentraatiolla

 

Minttuinen:

Marianne Crush rouhetta
Maitosuklaata
suolatonta voita

 

-> seos piti lusikoida konvehtien sisälle, koska pähkinäherkun rouhe ei tullut pursotin pussin läpi


Täytteen laiton jälkeen temperoin suklaan uudestaan ja peitin täytteet valuttamalla suklaata muotteihin "pohjiksi". Jos olisi nopea tai käyttäisi jonkin tyyppistä vesihaudetta, voisi suklaan temperoinnin jättää tekemättä ja käyttää kertaalleen temperoitua suklaata. Mutta minä en ole nopea ja pienempi vaiva tuntuu olevan suklaan uudelleen temperointi kuin kerran temperoidun suklaan säilyttäminen tarvittavassa lämpötilassa. Konvehteja täyttäessä pitää olla tarkkana. Moniin omiini tuli vähän liikaa täytettä ja pohjan teko oli hankalaa. Erityisesti jämäköitä täytteitä tulee helposti liikaa.
 
Ennen kuin ryhdyin kotona konvehtipuuhiin, koitin tutustua internetistä hieman siihen, mitä välineitä ihan oikeasti tarvitsen. Melkein kaikkialla luki, ettei missään tapauksessa tulisi käyttää silikonisia muotteja, vaan ainoastaan kovia muovisia. Itse kuitenkin havaitsin, että ne silikonisiin tehdyt konvehdit onnistuvat paremmin tällaiselta kokemattomalta tekijältä. Ja jos ostaa kiiltäväpintaista silikonia olevat muotit, tulee konvehtiinkin ihan riittävän kiiltävä pinta. Itselleni konvehdin irrottaminen kovasta muovimuotista osoittautui liki mahdottomaksi tehtäväksi ja siinä muotteja hakatessa konvehdin pintaankin tuli säröjä ja no muotti on aika entinen... Kun taas silikonisista suklaa irtosi leikiten.
 
 
Tummissa ruusuissa oli minttuisa täyte, vaaleissa vadelmainen, kuutioissa pähkinäinen ja kannen alla piilossa olevissa pyöreissä (kovaan muottiin tehdyissä rumemmissa yksilöissä) mustikkaisa. Parasta oli vadelmatäyte maitosuklaakuoressa. Myös minttuinen täyte tummassa kuoressa toimi hyvin.
 
Nämä konvehdit olivat siis harjoituskappaleita joulua varten ja menivät itsenäisyyspäivän viemisinä anoppilaan (ja pakastepurkissa toiseen kyläpaikkaan). Periaatteessa kotitekoiset konvehdit säilyvät noin 2 viikkoa (jos niitä ei siis ehdi syödä) ja niitä tulisi säilyttää viileässä. Jääkaappi on vissiin liian kylmä paikka, mutta eipä sitä kotoa helposti muuta viileää paikkaa löydy, joten omiani olen säilyttänyt jääkaapissa eivätkä ne ole parissa päivässä menneet siellä piloille.
 

Rasia on tehty päällystämällä SNÖ:n pahvinen korurasia joulupapereilla ja liimaamalla vielä kanteen kultainen kangastähti. Rasia oli just passeli 12 konvehdille. Sisältä vuorasin sen leivinpaperilla.

 

tiistai, 30. marraskuu 2010

Kädet savessa nro 1

 Viime aikoina olen päivitellyt lähes pelkkiä ruokajuttuja ja niin saattaa olla jatkossakin, vaikka siis edelleen neulon. Jotenkin neulomukset eivät vain ole tuntuneet kuvaamisen arvoisilta, perusvillapaitoja ja -villatakkeja, sukkia ja sen sellaista... Myös blogipaikan vaihtoa kai pitäisi miettiä, kun vuodatus on alkanut tyrkkiä tuohon ruudulle epämiellyttäviä mainoksia, jotka pitää erikseen sulkea. Mutta pitääpi katsoa jaksaako ryhtyä sellaiseen operaatioon, kun haluaisin mieluusti, että kaikki tämä vanha roina siirtyisi mukana.

Ruokakurssien lisäksi olen kuitenkin taas pitkästä aikaa laajentanut käsityöjuttujani sinne työväenopiston "taidepuolellekin", eli nyt tässä tapauksessa savitöihin tai hienommin keramiikkaan. Syksyn ensimmäinen kurssi oli rakusavi, joka kesti kahden lauantain verran. Ensin muovailtiin esineet ja sitten ne rakupoltettiin. Kurssi oli kiva, opettaja Marjut Alitalo oli mukava ja pitkästä aikaa oli erittäin mukavaa leikkiä savella. Ainut iso miinus työväenopiston rakusavikursseilla on töiden koko ja määrärajoite. Omalla kurssillani sai tehdä 3 noin maitopurkin kokoista työtä, kun itse olin visioinut tekeväni laakean kulhon. No piti sitten vähän muuttaa suunnitelmia ja tehdä vain pieni kulho.

Hedelmävati. Päältä lasitettu valkoisella lasitteella, joka on säröillyt, kuten rakutekniikkaan kuuluukin. Säröt mustuvat polttotekniikassa muodostuvasta savusta ja noesta. Olen myös jättänyt lasitteen pintaan osan noesta. Se lähtee pesemällä hankaamalla pois, mutta ei tartu kovin helposti esineen pinnasta.

Kulhon pohjaan on sivelty jonkinlaista savilietettä, joka on kiillotettu kuivumisen jälkeen säämiskällä. Poltossa liete on pysynyt kiiltävänä, mutta mustunut noesta ja savusta. Siitä ei tartu mustaa, eikä musta lähde pesemällä pois. Tämä lietesysteemi oli oma suosikkini.

Kulhon lisäksi kurssilla syntyi nappeja. Mustat isot olen suunnitellut ompelevani tylsään mustaan talvitakkiin. Vihertävä on aika blingbling omaan makuuni. Väri on syntynyt, kun kuparilasite on pelkistynyt rakupolton jälkeisessä pönttöön laitossa. Valkoraitaiset on savilietteellä käsiteltyhä, mutta ne eivät ole saaneet itseensä savua ja nokea joka kohtaan ja siitä johtuu valkoinen väri. Savi nimittäin oli raakapolton jälkeen melkolailla valkoista.

 

sunnuntai, 14. marraskuu 2010

Isänpäivä

 Isänpäivää juhlittiin suklaaleivosten kera. Olin työväenopiston järjestämällä leivoskurssilla, jossa tehtiin monen sorttisia leivonnaisia. Isänpäiväksi tein oman sovelluksen "suklaapilvileivoksista".

Suklaaleivokset

pohja:
2 munaa
1 dl sokeria
1/2 dl sulatettua voita
3/4 dl vehnäjauhoja
1/2 tl leivinjauhetta
2 rkl kaakaojauhetta

täyte:
vadelmia

Päällys:
3 liivatelehteä
200 g tummaa suklaata
2 kananmunaa
2 dl kuohukermaa
ripaus suolaa
2 rkl sokeria
200 g maustamatonta tuorejuustoa
1 tl vaniljasokeria

koristeet: 
tummaa ja vaaleaa suklaata

1. Valmista pohja vatkaamalla munat ja sokeri vaahdoksi. Lisää joukkoon sulatettu voi ja keskenään sekoitetut jauhot, kaakaojauhe ja leivinjauhe. Kaada vuokaan leivinpaperin päälle ja paista uunissa 200 asteessa noin 15 min.

2. Valmista täyte, kun pohja on otettu uunista. Laita liivatteet kylmään veteen likoamaan. Sulata tumma suklaa vesihauteessa. Erottele munista keltuaiset ja valkuaiset. Vatkaa kerma vaahdoksi. Vatkaa toisessa kulhossa valkuaiset kovaksi vaahdoksi. Lisää valkuaisten joukkoon suola ja sokeri.  Vatkaa kolmannessa kulhossa tuorejuusto ja vaniljasokeri. Vatkaa niiden joukkoon kananmunan keltuaiset ja tumma suklaa. Purista liivatteista vesi ja sulata ne noin 0,5 dl kuumaa vettä. Kaada liivateseos ohuena nauhana tuorejuusto-suklaaseokseen ja vatkaa samalla hyvin. Kääntele kermavaahto suklaaseokseen ja lopuksi valkuaisvaahto ja sekoita tasaiseksi.

3. peitä pohja vadelmilla ja kaada päälle suklaaseos ja laita kylmään jähmettymään.

4. Valmista suklaakoristeet ja anna niiden jähmettyä

5. paloittele leivokset sopivan kokoisiksi ja koristele.

Leivoksia tarjottiin sekä omalle isälle että appiukolle. Ja hyviä olivat.

Itse kurssilla väkerreltiin Petit Fourseja. Ja on kyllä ihan viimeisen päälle käsityötä ja väkertämistä. Kädet olivat kyynärpäitä myöden sokeritahnassa ja olo kurssin ylenpalttisen leivosmäärän jälkeen mitä kamalin. Harmillisesti kuvien taso jäi heikoksi, kun matkassa oli vain kännykän kamera.

Leivoskurssin taidonnäytteet. Pienen pienet Petit Foursit, joita väkertäessä oli hermot mennä.

Ihan oikeitakin käsitöitä olen kyllä tehnyt, mutta kuvaukset on jääneet niiden osalta vähemmälle. Leivontakurssien lisäksi olen käynyt myös erinäisillä keramiikkakursseilla, joilla syntyneitä "taideteoksia", koitan saada kuvatuksi jonain sopivan valoisana hetkenä.

keskiviikko, 22. syyskuu 2010

Rasvaimu

Kun ostimme nykyisen kotimme, teimme lähes joka huoneeseen pientä pintaremonttia. Jostain käsittämättömästä syystä päädyimme yhden huoneen osalta vähintäänkin omituisiin ratkaisuihin. Maalasimme työhuoneeseen 3:a eri väriä. Kirjahyllyn taakse tummaa punaista! Vapaalle seinälle tunkkaista kellertävää, vähän kuin olisi tupakkaa vedetty urakalla sisätiloissa... ja ikkunaseinälle kellertävän lisäksi myös valkoista. Näiden maalivalintojen lisäksi survoimme huoneeseen käytännössä lähes kaikki omistamamme roinat, jotta muu asunto säilyisi seesteisempänä. Lopputulos oli kaikkea muuta kuin toimiva ja silmiähivelevä. 

 

Tavaraa on paljon ja se on 2 vuodessa kulkeutunut pois paikoiltaan.

Paikkansa menettäneitä tavaroita on normisiivousten (tapahtuu liian harvoin) yhteydessä yritetty survoa pois tieltä jokaiseen vapaaseen rakoon ja väliin.

Viime perjantaina, kun mies lähti matkailemaan alkoi tämän rojuhuoneen uudelleen järjestely. Purin huoneesta kaikki tavarat pois ja maalasin koko huoneen kirkkaan valkoiseksi. Maalailin myös huonekaluja valkoisemmiksi ja kasasin kirjahyllyn vähän eri periaatteilla.

Valkoiset seinät ja pienet piristämiset huonekaluihin ja lattiakin näyttää vähemmän keltaiselta. Ja uudet ihanat Manta-verhot, joita olen himoinnut jo vuosia. Ikävä kyllä vanhoista Lundioista ei päästä edelleenkään eroon ja kirjoja kauniisti esim. ovien taakse. Mutta ehkä joskus sitten...

Ikävä kyllä tavaran määrä ei vähentynyt yhtään, joten parhaimmillaankin tämä pintojen ehostus ja tavaroiden järjestely uudelleen on vain väliaikainen parannus. Vähän kuin rasvaimu, jos ei samalla muuta elintapojaan. Läski tulee aina takaisin, jonnekin. Niinpä tämäkään huone ei varmaankaan näytä edes tältä viikon päästä...